|
30-40-vuotiaana (1997-2007): Aikuista arkea Satakunnassa Olin 30-vuotias, enkä enää ajatellut jatkaa nuorisopolitiikassa. Olin kulkenut viikoittain Porin ja Helsingin väliä bussilla tai junalla. Pysyvä paluu Satakuntaan tuli ajankohtaiseksi vuonna 1997. Jatkoin Turun yliopistossa alkaneita opintojani. Valmistuin valtiotieteiden kandidaatiksi keväällä 2000. Jälkikäteen huomasin, että olin suorittanut viimeisen viiden kuukauden aikana peräti 49 opintoviikkoa (kehu). Pääaineena opiskelin ensin taloustiedettä, sitten sosiaalipolitiikkaa. Perusopinnot suoritin psykologiasta, sosiologiasta, valtio-opista ja taloustieteestä. Pääaineeni ohjasi suuntautumistani työelämässä. Lasten ja nuorten tulevaisuus on näkynyt työsuhteissani opetus- ja sosiaalipuolella. Olen työskennellyt erilaisissa koulu- ja sosiaalialan töissä, mm. A-klinikan sosiaaliterapeuttina, yhteiskunnallisten aineiden opettajana ammattiopistossa lähihoitajiksi valmistuville, yläasteen laaja-alaisena erityisopettajana ja klinikkaopettajana sekä kunnallisena lastenvalvojana sosiaalikeskuksen lastensuojelutoimistossa. Sen ohessa erilaisia lyhyitä opetus-, konsultti ja kouluttajatöitä on kertynyt runsaasti. Yhteiskunnallinen harrastukseni on antanut minulle paljon tehtäviä, joissa on vaadittu opiskelua ja asioiden tuntemista. Olen toiminut mm. energialaitoksen ja -yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Koko kymmenen vuotta (1997-2007) olen toiminut asiantuntijana yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja viestinnän asiantuntijayrityksessä, joka kuuluu laajaan eurooppalaiseen yhteiskuntaviestintäketjuun. Parin vuoden ajan olen toiminut Euroopan unionin parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän Länsi-Suomen alueellisena yhteyshenkilönä. Koulutusorganisaatiot ovat tulleet hyvin tutuiksi, sillä olen toiminut neljä vuotta koululautakunnan jäsenenä, neljä vuotta ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana sekä neljä vuotta ammatillisen oppilaitoksen hallituksen puheenjohtajana. Tyttäreni syntyi keväällä 1996 ja poikani kesällä 1999. Perheellisyys on vaikuttanut suuresti elämääni ja ajankäyttööni viimeisen kymmenen vuoden ajan. Lasten äidin kanssa erosimme 17 vuoden jälkeen. Välimme ovat kuitenkin edelleen hyvät, ja tapaamme viikoittain lasten asioiden merkeissä. Pyrin tapaamaan lapsia 2-3 päivää viikossa, ja elämä lasten kanssa on tärkein osa arkeani. Verrattuna Helsingissä vietettyihin vuosiin, olen nauttinut suunnattomasti elämästäni Satakunnassa. Tasapaino perheen, työn, vaativien luottamustehtävien ja harrastusten välillä on edellyttänyt usein 18 tunnin työpäiviä ja seitsemänpäiväisiä työviikkoja. Olen huomannut, että joskus yhden työpäivän jälkeen on seurannut toinen, ja joskus kolmaskin - saman päivän aikana! Tällaista elämäntapaa on ehkä vaikea ymmärtää, ellei tunne kotitaustaani. Jo lapsesta saakka teimme valtavasti vapaaehtoistyötä. Kaikki illat kuluivat erilaisissa tilaisuuksissa. Kodin vaikutusta on varmasti ollut se, että en ole oppinut juoksemaan niinkään rahan tai uran perässä. Sen sijaan sillä, mitä olen tehnyt, on täytynyt aina olla suurta sisällöllistä merkitystä. Tärkeintä on ollut löytää itselleen merkityksellinen elämäntehtävä, ja sitoutua tehtävän suorittamiseen kokonaisvaltaisesti. |
|